torstai 24. helmikuuta 2011

Pokeria takakontissa ja pastaa a la taivasalla

Oretin jalkeen kalastus jai hetkeksi ja keskityttiin maisemien katseluun. Ajeltiin Te Anauhun, joka on pieni kaupunki samannimisen jarven rannalla Fiordlandissa. Majoitusvaihtoehtoina oli joko leirintaalueen ylihinnoiteltu, pieni aaltopeltitono tai lahes samanhintainen herttainen B&B. Valittiin jalkimmainen. Siella nukuttiin ruusukuvioisissa lakanoissa ja omistajapariskunta kokkaili aamulla meille munakkaat.

Ruusuiset unet

Otettiin irtiotto leirielamasta  ja kaytiin myos ravintolassa nauttimassa illallinen pitkan kaavan mukaan. Oli niiiin hyvaa...

Te Anausta kaannettiin keula kohti sateista Milford Soundia. Vetta tuli kaatamalla pari paivaa, mutta maisemat oli siita huolimatta ja ehka juuri sen takia upeat. Vesiputouksia mahtui melkein joka kilometrille, metsissa leijui usva ja vuoristojarvista nousi hoyry. Matka Milford Soundiin oli makinen jaToyota savutti jo mennessa. Palatessa piti kiiveta aikamoinen rinne, joka sisalsi 1,2km pitkan hitaan nousun tunnelissa. Maen paalla autoraukka keitti nesteet yli ja jouduttiin sita siina hetki jaahdyttelemaan. Itse Milford oli kuitenkin hieno, joskin kuuluisa maisema olisi nakynyt  viela paremmin aurinkoisella kelilla.


Arvaa ketka?

The Maisema

Milford Soundista  ei paase teita pitkin pohjoiseen, joten lahdettiin luonnollisesti kohti etelarannikkoa. Jaatiin pariksi paivaksi herttaiseen Rivertonin merenrantakaupunkiin, mista loydettiin pienen patikoinnin jalkeen hieno hiekkaranta. Keli ei ollut tarpeeksi lammin auringonpalvomiseen, mutta hietikolta loytyi simpukoita ym. aarteita.


Riverton

Aarteita rannalla.

Pikku pingviinirukka oli kuollut ja meri oli sen rannalle huuhtonut.

Se ei ole palmu vaan saniainen. Todella isoiksi kasvavat taalla.

Rivertonissa oli perseva lehma. Shake that ass!

Rivertonista matka jatkui Invercargiliin, joka on todella ruma kaupunki. Oikeasti. Matalia rakennuksia laajalla alueella, kaikki toistaan rapistuneempia betonilajia. Vaikka kaupunki ei kauneudella  hurmaa, niin tarjolla oli kuitenkin muuta sielunruokaa: kaytiin katsomassa puistossa paikallisen teatteriryhman esittamana Hamlet, joka oli tervetullutta vaihtelua meidan  normaaliin iltarutiiniin eli pokerin pelaamiseen auton takakontissa. Lisaa vaihtelua saatiin samana iltana, kun etsittiin sakkipimeassa nukkumapaikkaa keskella ei mitaan. Yritettiin kaantaan autoa ympari kapealla hiekkatiella ja sehan tietysti jai jumiin. Eihan siina muu auttanut kuin meikalaisen lahtea otsalamppu paassa tyontamaan. Siella sitten seisoin nivusia myoten ojassa  keskiyolla ja tyonsin Toyotaa voimieni takaa samalla kun Make karjuu ohjaamosta "Tyonna NYT NYT NYT!!". Ja lahtihan se sielta kuin purkka tukasta!


"Siis mitka ne oli ne mun vuorosanat... 'To see bee...' eiku..."

Etelarannikolla kierrettiin nahtavyyksia pari paivaa ihan apinan raivolla. Nahtiin isoja hylkeita paistattelemassa paivaa hiekkarannalla (tai sitten ne oli jotain jenkkituristeja...), vanhoja majakoita, etelasaaren etelaisin karki (seuraava pysakki Etelanapa), vesiputouksia keskella sademetsaa ja luolia, joihin paasee vain laskuvedella.

Jenkkituristi oli kaivautunut hiekkaan.

Ufo yritti tulla maanraosta.


Waipapa Point

Waipapa Pointin majakka

Miten niin muka taalla tuulee?

Cathedral Caves

Cathedral Caves

McLean Falls

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti