Road trippia, kalastusta ja henkisia romahduksia

Uuden Seelannin maaperalle laskeuduttiin tammikuun alussa. Ensimmainen viikko vietettiin Christchurchissa Maken tuttujen Rickin & Lynnin luona, jotka ovat jenkeiksi hemmetin mukavaa porukkaa. Saman katon alla majoittui myos parisenkymmenta muuta matkalaista, osa perhokalastajia ja osa tyyppeja, jotka olivat matkalla Etelanavalta kotiin. Suurinosa oli amerikkalaisia ja kaikki varsin kivoja. Ihmeellisen positiivista porukkaa. Viikon ajan kaikki oli "Awwwwesome!", "Oh, I looove it!" ja "That's great!". Positiivisuus tarttui ja huomasin "rakastavani" kaikkea maapahkinavoista sandaaleihin ja Dolly Partoniin. Virkistavaa.

Kun viimein saatiin hankittua auto ja laitettua se matkakuntoon, lahdettiin tien paalle. Tarkoitus on viettaa seuraavat pari kuukautta kierrellen Uutta Seelantia meidan vm.'93 Toyota Liteacella (kuva nahtavissa Maken blogissa), katsella maisemia ja kalastaa. Autossa on sanky ja sailytystilaa, joten hotellimajoitusta ei ole hetkeen tiedossa. Pummin elamaa.

Make on ehka ainut (kala)mies koko etelasaarella, joka kayttaa silmanymparysvoidetta telttaolosuhteissa.

Ensimmainen pysahdys oli Lake Opuhalla. Pummin elama maistui siella neljan yon ajan, vaikka saa oli valilla huonoa ja kalastus melkein toivotonta tuulen ja sateen takia. Make onnistui kuitenkin kiskomaan kuiville pari taimenta ja saatiin illalliseksi voissa paistetut taimenfileet. Herkkua.

Huilitauko Lake Opuhalla

...ja taas lampaita...

Opuhalta ajeltiin Lake Benmorelle, jossa keli suosi ja maisemat oli rannalla huikeat, kunhan ensin sai raivattua sinne tiensa lapi risukon ja rapakon. Vesi oli turkoosia, puut kirkkaan vihreita ja vuoret lumihuippuisia. Kalastaa tarkeni hihattomassa topissa ja sain jopa tartutettua yhden "tanen", mutta karkasi peijakas ennen kuin ehdin taistella sen rannalle. Leiripaikka oli kuitenkin ikava kuralammikko, joten ei viihdytty siella kuin yksi yo.

Tekapo River laskee Lake Benmoreen

Lake Benmorella (strike a pose)

Benmorelta ajettiin Lake Tekapolle, jossa ei kalastettu laisinkaan (!). Syotiin leiriruuan sijaan roskaruokaa ja yolla katseltiin tahtia Mount Johnilla kilometrin korkeudessa. Ovat rakentaneet sinne ihan kunnon observatorion. Nahtiin mm. Jupiter, galakseja ja tahtisumuja. Avaruus on kylla jotain aivan kasittamatonta. Meidan galaksissa on kuulemma enemman tahtia kuin maapallolla hiekanjyvia, ja avaruudessa galakseja enemman kuin hiekanjyvia. Ne tahdet, jotka meidan planeetalta nakee, kattaa vain 1% koko galaksin tahdista. Etta siina vahan mittasuhteita... Yhtakkia omat ongelmat ei tunnukaan enaa kovin suurilta.

Terveellinen pikku valipala Lake Tekapolla

Taa huonosti kayttaytyva tyyppi on joka paikassa...

Mount Johnin observatoriot

Lake Pukaki

Auringonnousu leiripaikalla

Mary Burnilla kalastettaessa tormattiin kummallisiin kekoihin maassa. Ne nayttivat vahan kuin litistetyilta, suomalaisilta mehilaispesilta ja ajattelin, etta ne on jonkin omituisen, paikallisen mehilaislajin pesia. Kysyin Makelta, etta "Onko nama jotain maamehilaisen pesia?". Make tuijottaa meikalaista hetken ihan hiljaa epauskoisena ja ilmoittaa, etta "Ne on lehman p*skakasoja.". Jaaha. (Etta terveisia vaan Jussille. Tama menee samaan sarjaan kuin se Volkkarin merkki.)

"Mehilaispesa"

Kun autossa yopymista ja kalastusta oli takana reilun viikon paivat, alkoi tilat tuntua vahan ahtaalta. Kelit olivat olleet taas sellaiset, etta meikalaisen kalastuksesta ei tullut mitaan, joten istuin pellolla lehman lannan ja lampaan paakallojen keskella Maken kalastaessa. Myos aamupuuron keitto tiukassa pohjoistuulessa trangialla, astioiden tiskaaminen matalassa jarvivedessa ja nukkuminen auton takakontissa alkoi tuntua paiva paivalta huonommalta ja huonommalta idealta. Loppujen lopuksi tuli henkinen romahdus, itku ja vasymys. Katsottiin parhaaksi etsia sisatiloja, joissa kerata voimia ja majoituttiin Mount Cookille hotelliin. Pari yota lampimassa hotellihuoneessa, muutama vaahtokylpy ja nukkuminen oikeassa sangyssa kohottivat mielialaa taas kummasti.

Henkinen romahdus

Kallo

Wooot??

Smelly cheese and sticky wine

Blue Mountains

Blue Mountains

Uuden vuoden biletysten jalkeen vuokrattiin pikkiriikkinen Toyota ja otettiin suunnaksi Blue Mountains ja Hunter Valleyn viinialueet. Blue Mountainsilla tihkutti vetta ja oli kylmaa ja sumuista, mutta silti veikkaan, etta sellainen keli on yksi parhaista maisemien katseluun niilla alueilla. Pilvet roikkui matalalla vuorten paalla ja valilla kun pahin sumu halveni, vuorien huiput ilmestyivat kuin tyhjasta ja mustat papukaijat lehahtelivat lentoon puiden latvoista. Mystista meininkia. Tehtiin pieni patikointiretki jyrkanteilla ja luikittiin sitten lammittelemaan laheisen Leuran pikkukaupungin kahviloihin.

Blue Mountains

Olet tassa eli...

...tassa.

Hunter Valleyhin saavuttiin keskella yota. Oltiin varattu huone pienesta motellista Cessnockin kylapahasesta, mutta omistajapariskunta oli jo syvassa unessa kun saavuttiin paikalle. Kolkuteltiin ja huudeltiin oven takana hetki, kunnes mahakas miekkonen tulee silmat sikkurassa, ilman paitaa ja shortseja jalkaansa kiskoen avaamaan ovea. Paastiin viimein kuitenkin huoneeseen, joka oli varsin kotoisa ja viihtyisa.

Pieni boutique viinitila

Iso viinitila: Tempus Two

Constable Estaten pulloja

Hunter Valleyssa oltiin alunperin ajateltu viettaa vain pari paivaa ja ajella sitten Byron Bayhin, mutta Valleyssa oli niin paljon viinitiloja nahtavaksi ja lukemattomia viineja maisteltavaksi, etta vietettiin siella loppujen lopuksi viisi paivaa. Enimmakseen ajeltiin omalla autolla ja kaytiin muutamalla viinitilalla paivassa purskuttelemassa, mutta otettiin osaa myos Wine Tourille: minibussi haki meidat aamulla ja paivan aikana kaytiin viidella eri viinitilalla, jokaisella tilalla maisteltiin 5-10 eri viinia. Iltapaivasta bussissa alkoi olla jo melko hilpea tunnelma...

Jotkut ei sitten osaa kayttaytya edes wine tourilla...

Sivistettiin itseamme myos tutustumalla viinin tekoon Tyrrell'sin tilalla. Kaytiin lapi viininteon vaiheet rypaleiden keruusta kaymisprosessiin ja pullottamiseen. Oli varsin mielenkiintoista ja Suomeen palatessamme voidaan arsyttaa kaikkia kavereita brassailemalla viinitietamyksellamme. Etta sita odotellessa...

Tyrrell'sin tammitynnyrit

Hunter Valleysta koroteltiin Nelson Bayhin, koska joku suositteli paikkaa kauniina. Olihan se ihan natti rantakohde, mutta tupaten taynna porukkaa, kun puolet australialaisista oli kesalomallaan paattanyt leiriytya juuri Nelsoniin. Edullisin majoitusvaihtoehto oli telttapaikka $30, joten teltassa siis yovyimme ja eka kertaa talle reissulle. Yhden telttayon jalkeen kuitenkin loydettiin allekirjoittaneen helpotukseksi Australian hintatasolla edullinen motelli, jonka omistajamiekkonen oli oikein auttavainen ja ystavallinen. Talla reissulla on tavattu kylla paljon mukavia ihmisia.

Teltassakin voi nauttia laatuviineja.

G`day!

Lahdettiin Malesiasta joulun ja uuden vuoden valipaivina. Oli kiva jattaa Aasia taa ja suunnata maahan, joka on vahan lansimaisempi. Mielenkiintoinen kokemus tuo Malesia ja Singapore, mutta olin helpottunut kun paastiin koneeseen. Aasia on niin iso, kaoottinen ja taynna ihmisia. Paljon tapoja, joita ei ymmarra ja ymparilla asioita, joita ei vaan tajua. Matkustaminen siella on silti hauskaa, kunhan varaa tarpeeksi aikaa siirtymisiin yms.

Sydney skyline

Siirtyminen voi tosiaan olla aika tyolasta. Meidan matka Malesiasta Sydneyyn kesti 26 tuntia, jonka aikana oltiin kolmessa eri maassa ja neljalla eri lentokentalla. Se tarkoitti kilometritolkulla jonottamista, useampi tunti odottelua ja tusinan verran turvatarkastuksia. Balilla oli koneen vaihto ja jouduttiin viettamaan maassa tasan kaksi tuntia, mista ilosta maksettiin lentokenttamaksuja 70 euroa ja meidan tavarat tarkastettiin ainakin puolenkymmenta kertaa. Pelattiin, ettei edes ehdita koneeseen, mut se olikin muutaman tunnin myohassa joten loppujen lopuksi seisoskeltiin portilla pari tuntia tumput suorina ja vannottiin, ettei koskaan enaa palata Indonesiaan. Kun viimein paastiin Sydneyyn, laskettiin etta oltiin viimeisen 50 tunnin aikana nukuttu 8 tuntia, joista puolet istualtaan koneessa. Oh well...

Skonsseja ja teeta Rocksissa (Mr. Fancy Pants)

Make ja ilmainen nakki (Mr. Cool Guy)

Sydneyssa majoituttiin Kings Crossissa pariin eriin hostelliin, joista toisessa meidat laitettiin aluksi vaaraan huoneeseen. Se huone oli hotellin sisapihan peralla, vajan vieressa. Vessaan mentiin ulkokautta, sangyssa jouset porautui kyljista lapi ja jaakaappi oli ruosteessa. Salekaihtimet oli vaantyneet assan muotoiselle mutkalle, lattiassa oli kuoppa ja poydalla juoksi torakka. Nukuttiin siina huoneessa yksi yo, jos sita nukkumiseksi voi kutsua: valot paalla, toinen silma auki ja sandaali kourassa valmiina teurastamaan kaikki itikkaa isommat elaimet. Aamulla hotellin omistaja tuli herattamaan meidat ja ilmoitti, etta me ollaan vaarassa huoneessa. Itkin onnesta.

Ja taas yksi herkullinen (noooot) nuudeliateria torakkahuoneessa.

Kaytiin Paddy's Marketilla ostoksilla. Se oli ainoa paikka Sydneyssa, jossa oli halpaa. Yksi iso halli taynna kraasa- ja vaatekojuja. Innostuin tietysti ja sovittelin vaatteita posket punoittaen, hiplasin joka ainoaa korua joka ainoassa kojussa ja sovitin jokaista kenkaparia jonka loysin. Muutaman tunnin jalkeen armahdin Makea ja lahdettiin takaisin keskustaan. Matkalla poikettiin happy hourille, koska Makesta ymmarrettavasti tuntui silta, etta paukku olisi paikallaan. Automaattisesti aloin tarkistaa, etta passi on mukana, jos kysyvat paperit ja tajusin jattaneeni sen Paddy'sille. Voi sita kylman hien ja rumien sanojen maaraa! Onneksi muistin kojun, johon passin jatin ja siella olivat ottaneet sen talteen. Sain siis passini takaisin, mutta tunsin itseni ihan imbesilliksi.

Manly Beach

Manlyssa oli uuden vuoden paivana ihan hillittomat bailut jo kauan ennen auringonlaskua.

Manly Beachin rantaleijona (this is for all the ladies:))

Uusi vuosi vaihtui Sydneyssa. Ei edes yritetty paakallopaikalle Oopperatalolle, koska sinne olisi pitanyt menna varaamaan paikkaa jo puolilta paivin. Ei sinansa ihme, silla Sydneyssa ilotulituksia seurasi suunnilleen 1,5miljoonaa ihmista. Parhailla paikoilla oli varmasti tungosta. Hotellin lahella oli kuitenkin kukkulalla puisto, josta oli varsin hyvat nakymat ja katsottiin tulitukset sielta. Korkattiin tietysti myos pullo kuohuvaa ja sheikattiin vahan bootia Kings Crossin kuppiloissa.

City

Kings Crossin kulmilta

Parhaat bileet oli kuitenkin uuden vuoden paivana jossain pienessa pubissa kaupungin laidalla, johon eksyttiin kun kuultiin, etta siella on ilmaista live-jazzia. Ja siellahan oli kunnon pappajamit! Bandissa trumpettia soitti kasikymppinen mummeli, pianoa kavi pimputtamassa vahintaan yhta vanha papparainen, joka ei meinannut pysya jaloillaan, mutta kun se paasi koskettimien aareen sita ei pidellyt mikaan. Mielenkiintoisin tyyppi oli kuitenkin reippaasti elakeian ylittanyt, hawai-paitaan pukeutunut seta, joka jammasi varsin aanekkaasi ja kittasi olutta nopeammin kuin baarimikot ehti tarjoilla. Tama miekkonen kertoi ihmeellisia tarinoita kotiseuduiltaan jenkeista ja sen mielesta olin "Oh, what a doll! She looks like Ingrid Bergman!". Meika vaan mietti, etta onkohan seta koskaan edes nahnyt Ingrid Bergmanin kuvaa... Mut oli se kuulemma nuoruudessaan ajellut Hollywoodissa Cadillacilla ja ollut ties missa sodissa. Uskoo ken tahtoo. Mut oli silti varsin mielenkiintoiset ja hauskat jammailut!

Jazzpapat

The Band