Fishball soup and some other great cuisine

Viimeisena etappina Malesiassa oli Penangin ja Langkawin saaret, molemmat niemimaan lansirannikolla. Penang oli ennen Britannian siirtomaa ja saaren suurin kaupunki George Town on taynna vanhoja, hienosti ransistyneita ja kuluneita rakennuksia, vanhimmat niista 1700-luvulta. Varmasti yksi Malesin kiinnostavimmista kaupungeista. Paljon sokkeloisia, pienia katuja ja kujia, joilla ajelee riksakuskeja edestakaisin. Rakennusten seinat on taynna halkeamia ja rapistunutta maalia, jonka alta paljastuu eri varisia, vanhoja maalikerroksia. Kaikki talot on eri varisia, mutta haalistuneissa pastellisavyissa. Jokaisessa kadun kulmassa on kahvila tai ravintola, ja keskella pari sataa vuotta vanhoja eurooppalaistyylisia taloja torottaa kiinalainen temppeli. Siella voisi kavella paivatolkulla kyllastymatta!

Fishball soup (fishes got balls??)

Pikkiriikkinen ravintola Georgetownissa, jossa syotiin kotitekoista tuorepastaa ja pestokastiketta. NAM!

George Town

George Town

George Townin kahvilassa sai piirtaa poytaliinaan!

Kiinalainen, vanha temppeli George Townissa.

Kiinalaisesta temppelista

Meidan hostelli (talla kertaa oli jopa ikkuna, mut se oli jotain kuvioitua lasia, josta ei nahnyt lapi) oli kuitenkin George Townin ulkopuolella. 16km matka bussilla hostellilta keskustaan kesti tunnin. Ette sitten ole koskaan kuulleet bussikaistoista? Hostelli oli kuitenkin ihan rannassa ja rantakuppilat heti oven edessa, mika oli hirveen katevaa. Ja mika parasta, ihan lahella oli myos noin kilometrin pituinen kadunpatka taynna kraasa- ja vaatekojuja seka todella halpaa ja hyvaa ruokaa. Kuudella eurolla saatiin molemmilla lampimat ruuat ja tuorepuristetut mehut, eika tullut edes raikuli.

Maustepuutarhan apina. Siella oli nimensa mukaisesti paljon mausteita ja jokapuolella tuoksui sitruunamelissa (tai sitten se oli meidan hyttysmyrkky, en ole varma).

Jouluksi suunistettiin kuitenkin Langkawille, joka on ihan puhtaasti turistirysa. Sinne oli varattu taas "neljan tahden" hotelli, kun haluttiin jouluksi jotain vahan spesiaalimpaa. Saatiin kylla tosi spesiaalia: meidan varausta ei nakynyt hotellin koneella ollenkaan. Niilla oli kuitenkin vapaita huoneita, mutta laittoivat meidat huonompaan huoneeseen, kuin mita oli varattu. Siella oli likaiset pyyhkeet, lakanat ja lattiat ja huone oli niin pieni, etta kaantyessa takapuoli otti kiinni takaseinaan (eika se johtunut takapuolen koosta!). Ei vastannut ihan odotuksia, mutta valitettiin tarmokkaasti respan tatirukalle, joka sitten siirsi meidat parempaan huoneeseen. Viela kun saatiin ilmaiset aamupalat koko viikolle, niin oltiin ihan tyytyvaisia.

Jouluaattoaamu valkeni aurinkoisena ja n. +30astetta mittarissa. Otettiin vahan altaalla brunaa ja illaksi oli varattu parin tunnin hierontasessiot. Maattiin koomassa vierekkain hamarassa huoneessa, kun kaksi naista kuori ja hieroi koko kropan. Jossain valissa ne jopa kiipesi kahareisin meidan paalle hieromaan selkaa ja kiitin onneani siita, etta Makea hieroi se tukevampi tati. Mutta oli silla 140-senttisellakin kirpulla voimaa sen verran, etta kuljin selka kyyryssa seuraavat pari paivaa kun lihaksia aristi.



Kun ei ole resursseja, taytyy joululahjapaketin koristeet tehda sanomalehdista tai...

 

...stringeista.

Hieronnan jalkeen syotiin neljan tunnin illallinen hiekkarannalle katetussa poydassa. Alkudrinkkien, neljan ruokalajin ja viinipullollisen jalkeen kontattiin vatsat taynna pitkin rantaa ja tormattiin mm. toivomuslyhtyihin (lieneko japanilaisia..?), reggaebileisiin ja tyyppiin, joka oli tehnyt kynttiloista hiekkaan ison sydamen ja loikoili puolialasti siella keskella. Oli vallan erilainen joulu, mutta ikimuistoinen ja ihana.

Alkupalat rannalla vol. 1

Alkupalat rannalla vol. 2

Joulupaiva

Kuuluisia viimeisia sanoja 2: "Make kato, ma uin hain kanssa!"

Sijainti: Borneon Malesia, Sabahin alue, Mabul Island

Otettiin ja lahdettiin yhdelle maailman parhaimmista sukelluspaikoista. Pulau Mabul sijaitsee Sabahin itarannikolla yhdessa Pulau Kapalain ja Sipadanin kanssa. Sipadan on rankattu yhdeksi maailman parhaimmista sukelluskohteista ja aikoinaan jopa Jacques Cousteau hehkutti tuota paratiisisaarta. Sukeltajat jonottaa lupia saarelle ja maksaa itsensa kipeiksi venekyydeista riutoille, ja me lahdettiin sinne snorklaamaan. Eipa meilla ole sukeltajan papereita ja snorklaamalla naki niin ihmeellisia asioita, etta ei siina happipulloja edes kaivattu.

Pulau Sipadan

Pojat on kaukana kotoa...

Sukelleltiin ja snorklattiin keltaisten, vihreiden ja sahkonsinisten pikkukalojen parvien kanssa. Nahtiin meritahtia puoliksi piiloutuneina korallien joukkoon ja isoja lehtikaloja tuijottamassa meita silmasta silmaan kuin miettien, etta "Who the hell is that?!". Melkein kosketettiin 100-kiloista merikilpikonnaa ja joka liiteli (se oikeasti naytti vaivattomalta liitelylta eika uimiselta) keskella syvaa sinista merta ja nousi hengittamaan pinnalle vain sekunniksi. Muutaman metrin paassa ui puolitoistametrinen hai ja parvi barrakudia yllatti pyrahtamalla ohi takavasemmalta. Ihan mieletonta oli myos sukeltaa keskelle puolimetristen jackfishien parvea, johon kuului satoja kaloja. Viimein Malesia naytti myos parhaita puoliaan ja lahtisin takaisin Sipadanille milloin tahansa.

Mika lie merenneito...

Teenage Mutant Ninja Turtles

Oikea haikala

Jackfishes

Puheenollen oudoista uimakavereista, tormattiin Maken kanssa Mabulilla kylla reissun tylyimpaan uimariin. Meidan majapaikka Mabulilla oli rakennettu meren paalle paalujen varaan (kuten suurin osa taloista siina maailman kolkassa) ja uimaan paasi kun vaan hyppasi terassilta veteen. Niin me sitten tehtiin ja pulikoitiin siina rantavedessa, kunnes huomattiin, etta jokaisesti huoneesta tulee suihkuvedet suoraan mereen. Alettiin pohtia, mihin vessanpontosta vedetyt luonnontuotteet paatyy ja putkia seurailtuamme tajuttiin, etta tasmalleen samaan paikkaan: mereen. Otettiin akkilahto takaisin laiturille eika mennyt kuin viitisen minuuttia, kun sellainen ranteen vahvuinen kakkapokyla kellui ohitse. Ei uitu siina rannassa enaa...

On se vahan saali nahda, mita niinkin kauniille ja arvokkaalle saarelle kuin Mabul tapahtuu. Senkin rannoilla on hienoja koralliriuttoja, mutta ne on suurimmalta osin aika huonossa kunnossa. Pieni saari on ylikansoitettu ja kun siihen viela lisataan sukellusturistien laumat ja kaikkien niiden ihmisten kakkapokylat kellumassa niilla rannoilla, niin eihan siita kovin hyvaa voi seurata. Viela kun jatehuolto on taysin olematon ja kaikki elintarvikkeet myydaan pienissa kertakayttopakkauksissa, sita voisi vaipua epatoivoon. Mut tilanne on silti kuulemma parempi kuin viela kymmenen vuotta sitten, joten parannusta kai on tapahtumassa. Ja Sipadan on rauhoitettu, joten se toivottavasti selviaa Mabulia paremmin.

Paivamme perunakellarissa, osa 2.

Homeen hajuisen ja kolean hostellikokemuksen jalkeen varattiin huone Borneon Malesiasta Kota Kinabalun kaupungista neljan tahden hotellista 20eurolla/yo/hlo. Ajateltiin, etta hyva diili. Oltiin saatu tarpeeksemme ostareista ja haluttiin pikkukaupunkiin luonnon helmaan ja hyvaan hotelliin edes muutamaksi yoksi. Borneon sanotaan olevan luonnonkaunis saari ja kyllahan se eksoottiselta kuulostaakin. Kohtalolla on kuitenkin huumorintajua ja meidan hotelli sijaitsi kaukana kaupungista, keskella valtateita ostarin yhteydessa. Paikka naytti kuitenkin muuten siistilta ja lohduttauduttiin silla, etta nyt meilla ainakin on ikkuna. Kunnes huomattiin huoneessa verhot avatessamme, etta ikkunan takana metrin paassa on seina. Ihmeteltiinkin, etta mita se "galleriahuone" tarkoitti varausta tehdessa. Kyllahan se tietysti kuulostaa paremmalle kuin "neljan tahden perunakellari"...

Sabah

Sabah

Nahdaksemme oikeita maisemia vuokrattiin auto ja lahdettiin ajelemaan halki Sabahin alueen. Haaveiltiin Mount Kinabalulle kiipeamisesta, mutta joulukuu on kuulemma huonointa aikaa kiiveta vuorelle, koska vetta sataa kuin saavista kaatamalla. Ja sita satoi. Valilla ajettiin mutkaisilla vuoristoteilla sellaisessa usvassa ja sateessa, etta autossa oli melko hiljaista kun molemmat vain keskityttiin tuijottamaan tieta. Nahtiin kuitenkin myos upeita maisemia: viidakon peittamaa vuoristoa ja niiden valissa kulkevia solia, jotka oli pengerretty riisi- ym. viljelmiksi. Pitkin matkaa oli teiden varsilla kojuja, joissa paikalliset myi hedelmia ja vihanneksia. Ihmiset oikeasti asuu siella keskella ei mitaan.

Vihanneskoju

Normikyyti

Matkalla poikettiin myos Poring Hot Springseille kylpemaan. Se on keskelle viidakkoa rakennettu luonnonkylpyla, jossa voi pulikoida kuumassa vedessa, jota pulppuaa jostain vuoren uumenista. Paikka ei kuitenkaan ollut ihan niin romanttinen kuin olin kuvitellut. Kylpeminen tapahtui kaakeloiduissa altaissa eika luonnon lahteissa, kuten olin haaveillut. Vesi myos haisi rikille ja koska me oltiin ainoat vaaleaihoiset turistit bikineissa ja uimahousuissa kilometrien sateella, paikalliset tuli ottamaan meista kannykkakameralla kuvia kun rapikoitiin siella altaassa. Olo oli kuin apinalla Korkeasaaressa. Mut tilanne siita kuitenkin hetken kuluttua rauhoittui ja lopulta loikoiltiin altaassa ihan rauhassa iltahamarissa. Sen jalkeen fiilis oli sama kuin saunan jalkeen.

Poring Hotsprings

Korkeasaaren apina

Kielto

Tassa maassa on paljon kieltoja ja ohjeita. Bussiin ei esim. saa tuoda durian-hedelmia, koska ne haisee kuin kissan raato. Eraan nettikahvilan vessan seinalla myos oli ohjeet, kuinka vessanponttoa kaytetaan. Ohjeissa kiellettiin ulostamasta seisoen ponton reunoilla. Olin todella hammentynyt, koska just silla laillahan ma oon tottunu kakkimaan: seisaaltani, tasapainoillen vessanponton renkaan paalla.

Kota Kinabalu - malesialainen pikkukaupunki

Ruokatori

Ruokatori

 Ostin ruokatorilta pussillisen paikallista, omenan nakoista hedelmaa. Se oli lohkottu valmiiksi pussiin ja myyjatati laittoi siihen paalle viela jotain mausteseosta, joka naytti ihan sokerilta ja kanelilta. Ajattelin, etta taman taytyy olla hyvaa. Heitin lohkon suuhun, mut en ehtiny puraista kuin kerran kun sylkaisin sen jo kadulle.  En ole elaissani maistanut mitaan niin pahaa. Maistui ihan madantyneelle rotalle, joka on marinoitu suolassa ja chilissa.

Paivamme perunakellarissa, osa 1.

En ole viela missaan ollut yhta eksyksissa kuin Kuala Lumpurissa. Kaupunki on taysin vailla asemakaavaa. Kaduilla on kylla nimet, mut kukaan ei niita muista eika kayta. Naytettiin paikalliselle jampalle kaupungin karttaa ja yritettiin selvittaa, missa on lahin bussipysakki, mutta tyyppi meni ihan lukkoon eika se osannut edes nayttaa, missa kohtaa karttaa silla hetkella oltiin. Me selitettiin sitten sille, etta "Me ollaan nyt tassa ja tuo katu on tama tassa, missa on bussipysakki?". Tyyppi alkaa solkottamaan, etta menetta tasta suoraan ja kaannytte oikealle siita kulmasta, missa on se nuudelinmyyntikoju ja jatkatte suoraan, kunnes tulee se riisinmyyntikoju ja kaannytte sitten vasemmalle ja...

KL on myos likainen, keskenerainen ja taynna vastakohtia. Tietyt alueet on kiillotettuja ja uusia. Ostoskeskukset ja McDonaldsit on vimpan paalle, mut viiden minuutin kavelyn jalkeen tulee vastaan ensimmainen kesken jatetty rakennusprojekti. KL ja koko Malesia on tulvillaan rakennuksien torsoja, joista puuttuu ikkunat, osa seinista ja portaiden kaiteet. Vaikuttaa silta, etta porukka on alkanut innoissaan rakentamaan ostoskomplekseja, parkkitaloja ja asuntoja, mut sitten on huomattu, etta eihan me tarvitakaan nain paljon tilaa. Joten jatetaan homma kesken.

Dirrrrty.

Fancy.

KL:ssa myos ajateltiin olla aitoja reppureissaajia ja varattiin huone halvasta hostellista. Bad idea. Hostelli sijaitsi alueella, joka muistutti kaatopaikkaa (toi ylempi kuva on sadan metrin paasta meidan majapaikasta). Meidan huone oli samankokoinen kuin mun vaatehuone opiskeluaikoina, siina ei ollut ikkunaa, seinat oli kosteat ja se haisi kauttaaltaan homeelle. Kun laittoi ilmastoinnin paalle (siella siis kuitenkin oli ilmastointi) ja huone viileni lahelle +15 astetta, fiilis oli kuin olisi nukkunut perunakellarissa.

Perunakellari.

Kuala Lumpur oli siis kaoottinen, sotkuinen, pahan hajuinen ja suoraan sanottuna ruma. Kaiken lisaksi keli oli viela melko sateinen eika pystytty juuri liikkumaan ulkona, joten meilta jai nakematta erimerkiksi iso puistoalue, joka olisi saattanut olla vallan kaunis. Lisaksi kaupunki on jalankulkijalle aivan mahdoton paikka ja suht pienetkin etaisyydet on paras taittaa bussilla tai monoraililla (metron ja ratikan sekoitus). Ja pelkka oikean bussipysakin loytaminenhan on mission impossible.

Tama video on iskalle :)

Halpa

Frankfurtista lahdettaessa kone oli reilu nelja tuntia myohassa lumisateen takia. Missattiin siis meidan jatkolento Dubaista Singaporeen ja jouduttiin jaamaan Dubaihin vuorokaudeksi. Majoitus ja ateriat meni lentoyhtion piikkiin, joten me oltiin ihan tyytyvaisia, etta paastiin nakeen myos Dubai. Pointsit Emiratesille siita ja muutenkin hyvasta koneesta: en olis malttanut nukkua lennolla, kun valittavana oli muutama sata leffaa, musiikkia, tv-ohjelmia, peleja...

Dubai oli kylla aivan overi. Otettiin parin tunnin turistikiertoajelu kaupungin ympari ja nahtiin kaikki tarkeimmat hoodit. Kuski kaahasi kuin sekopaa ja toimi samalla oppaana selittaen suu vaahdossa eri nahtavyyksia. Kaikki oli maailman pisinta, korkeinta, nopeinta, suurinta, uusinta... Ostareita ja hotelleja oli vieri vieressa ja jos eksyt oikeaan (tai vaaraan?) kuppilaan, niin joudut pulittamaan kahvikupista 120 euroa. Oh well... Keskisen Vesan kannattais kayda ottamassa mallia Tuurin kylakauppaan. Tuuri on vahan kuin pieni dubailandia.

Turistifoto, jonka otti kreisi kaahariopas. Taustalla maailman korkein torni. Huomaa myos tyylikas vyolaukku.

Dubain jalkeen on vietetty enemman ja vahemman aikaa ostareilla. Seychelleilla ei ollut oikein mitaan ostettavaa ja eika kauppoja, joissa hypistella tavaroita. Singaporessa ja Dubaissa ostareita oli joka kulmalla ja kaikki oli niin kiiltavaa ja uutta, etta ihan sydan lapatti. Chinatown oli kuitenkin paras paikka, kun siella oli niin halpaa. Ostettiin mm. 800 vuotta vanhasta ebonista tehdyt syomapuikot. Toivottavasti se ei ole mikaan uhanalainen puulaji...

Halpa.

Chinatown

Chinatown

Kuten kuvista nakyy, keli on ollut aika harmaa. Singaporessa satoi useampana paivana, mut ei se juuri haitannut, kun lampotila on kuitenkin niin reilusti plussan puolella ja jalkakaytavat on usein katettu. Paikalliset on tosi avuliaita ja ystavallisia. Yhtena iltana syotiin myohainen illallinen ja missattiin viimeinen yobussi takaisin hotellille, niin joku paikallinen kaveri alkoi selvitella meille vaihtoehtoista bussikyytia. Sellaista ei kuitenkaan ollut ja meilla ei tietenkaan ollut tarpeeksi kateista taxiin ja kortilla sita kyytia ei voi maksaa, ja jouduttiin metsastamaan toimivaa ottomaattia pitkin Chinatownia aamuyolla. Lopulta kuitenkin paastiin turvallisesti hotellille, joka ei muuten ollut ihan yhta viihtyisa, mita kuvat netissa antoi ymmartaa. Hotellin vasemmalla kulmalla diilattiin huumeita ja oikealla kulmalla tarjolla oli lempea punaisessa minimekossa sopuhintaan. Hoodit oli karut, mutta ruoka siella oli hyvaa ja halpaa. Parhaat soosit Singaporen reissulla syotiin parin eurolla hotellin nurkalla, siina huumediilerijamppojen vieressa.

Singapore skyline.