Road trippia, kalastusta ja henkisia romahduksia

Uuden Seelannin maaperalle laskeuduttiin tammikuun alussa. Ensimmainen viikko vietettiin Christchurchissa Maken tuttujen Rickin & Lynnin luona, jotka ovat jenkeiksi hemmetin mukavaa porukkaa. Saman katon alla majoittui myos parisenkymmenta muuta matkalaista, osa perhokalastajia ja osa tyyppeja, jotka olivat matkalla Etelanavalta kotiin. Suurinosa oli amerikkalaisia ja kaikki varsin kivoja. Ihmeellisen positiivista porukkaa. Viikon ajan kaikki oli "Awwwwesome!", "Oh, I looove it!" ja "That's great!". Positiivisuus tarttui ja huomasin "rakastavani" kaikkea maapahkinavoista sandaaleihin ja Dolly Partoniin. Virkistavaa.

Kun viimein saatiin hankittua auto ja laitettua se matkakuntoon, lahdettiin tien paalle. Tarkoitus on viettaa seuraavat pari kuukautta kierrellen Uutta Seelantia meidan vm.'93 Toyota Liteacella (kuva nahtavissa Maken blogissa), katsella maisemia ja kalastaa. Autossa on sanky ja sailytystilaa, joten hotellimajoitusta ei ole hetkeen tiedossa. Pummin elamaa.

Make on ehka ainut (kala)mies koko etelasaarella, joka kayttaa silmanymparysvoidetta telttaolosuhteissa.

Ensimmainen pysahdys oli Lake Opuhalla. Pummin elama maistui siella neljan yon ajan, vaikka saa oli valilla huonoa ja kalastus melkein toivotonta tuulen ja sateen takia. Make onnistui kuitenkin kiskomaan kuiville pari taimenta ja saatiin illalliseksi voissa paistetut taimenfileet. Herkkua.

Huilitauko Lake Opuhalla

...ja taas lampaita...

Opuhalta ajeltiin Lake Benmorelle, jossa keli suosi ja maisemat oli rannalla huikeat, kunhan ensin sai raivattua sinne tiensa lapi risukon ja rapakon. Vesi oli turkoosia, puut kirkkaan vihreita ja vuoret lumihuippuisia. Kalastaa tarkeni hihattomassa topissa ja sain jopa tartutettua yhden "tanen", mutta karkasi peijakas ennen kuin ehdin taistella sen rannalle. Leiripaikka oli kuitenkin ikava kuralammikko, joten ei viihdytty siella kuin yksi yo.

Tekapo River laskee Lake Benmoreen

Lake Benmorella (strike a pose)

Benmorelta ajettiin Lake Tekapolle, jossa ei kalastettu laisinkaan (!). Syotiin leiriruuan sijaan roskaruokaa ja yolla katseltiin tahtia Mount Johnilla kilometrin korkeudessa. Ovat rakentaneet sinne ihan kunnon observatorion. Nahtiin mm. Jupiter, galakseja ja tahtisumuja. Avaruus on kylla jotain aivan kasittamatonta. Meidan galaksissa on kuulemma enemman tahtia kuin maapallolla hiekanjyvia, ja avaruudessa galakseja enemman kuin hiekanjyvia. Ne tahdet, jotka meidan planeetalta nakee, kattaa vain 1% koko galaksin tahdista. Etta siina vahan mittasuhteita... Yhtakkia omat ongelmat ei tunnukaan enaa kovin suurilta.

Terveellinen pikku valipala Lake Tekapolla

Taa huonosti kayttaytyva tyyppi on joka paikassa...

Mount Johnin observatoriot

Lake Pukaki

Auringonnousu leiripaikalla

Mary Burnilla kalastettaessa tormattiin kummallisiin kekoihin maassa. Ne nayttivat vahan kuin litistetyilta, suomalaisilta mehilaispesilta ja ajattelin, etta ne on jonkin omituisen, paikallisen mehilaislajin pesia. Kysyin Makelta, etta "Onko nama jotain maamehilaisen pesia?". Make tuijottaa meikalaista hetken ihan hiljaa epauskoisena ja ilmoittaa, etta "Ne on lehman p*skakasoja.". Jaaha. (Etta terveisia vaan Jussille. Tama menee samaan sarjaan kuin se Volkkarin merkki.)

"Mehilaispesa"

Kun autossa yopymista ja kalastusta oli takana reilun viikon paivat, alkoi tilat tuntua vahan ahtaalta. Kelit olivat olleet taas sellaiset, etta meikalaisen kalastuksesta ei tullut mitaan, joten istuin pellolla lehman lannan ja lampaan paakallojen keskella Maken kalastaessa. Myos aamupuuron keitto tiukassa pohjoistuulessa trangialla, astioiden tiskaaminen matalassa jarvivedessa ja nukkuminen auton takakontissa alkoi tuntua paiva paivalta huonommalta ja huonommalta idealta. Loppujen lopuksi tuli henkinen romahdus, itku ja vasymys. Katsottiin parhaaksi etsia sisatiloja, joissa kerata voimia ja majoituttiin Mount Cookille hotelliin. Pari yota lampimassa hotellihuoneessa, muutama vaahtokylpy ja nukkuminen oikeassa sangyssa kohottivat mielialaa taas kummasti.

Henkinen romahdus

Kallo

Wooot??