lauantai 11. joulukuuta 2010

Paivamme perunakellarissa, osa 2.

Homeen hajuisen ja kolean hostellikokemuksen jalkeen varattiin huone Borneon Malesiasta Kota Kinabalun kaupungista neljan tahden hotellista 20eurolla/yo/hlo. Ajateltiin, etta hyva diili. Oltiin saatu tarpeeksemme ostareista ja haluttiin pikkukaupunkiin luonnon helmaan ja hyvaan hotelliin edes muutamaksi yoksi. Borneon sanotaan olevan luonnonkaunis saari ja kyllahan se eksoottiselta kuulostaakin. Kohtalolla on kuitenkin huumorintajua ja meidan hotelli sijaitsi kaukana kaupungista, keskella valtateita ostarin yhteydessa. Paikka naytti kuitenkin muuten siistilta ja lohduttauduttiin silla, etta nyt meilla ainakin on ikkuna. Kunnes huomattiin huoneessa verhot avatessamme, etta ikkunan takana metrin paassa on seina. Ihmeteltiinkin, etta mita se "galleriahuone" tarkoitti varausta tehdessa. Kyllahan se tietysti kuulostaa paremmalle kuin "neljan tahden perunakellari"...

Sabah

Sabah

Nahdaksemme oikeita maisemia vuokrattiin auto ja lahdettiin ajelemaan halki Sabahin alueen. Haaveiltiin Mount Kinabalulle kiipeamisesta, mutta joulukuu on kuulemma huonointa aikaa kiiveta vuorelle, koska vetta sataa kuin saavista kaatamalla. Ja sita satoi. Valilla ajettiin mutkaisilla vuoristoteilla sellaisessa usvassa ja sateessa, etta autossa oli melko hiljaista kun molemmat vain keskityttiin tuijottamaan tieta. Nahtiin kuitenkin myos upeita maisemia: viidakon peittamaa vuoristoa ja niiden valissa kulkevia solia, jotka oli pengerretty riisi- ym. viljelmiksi. Pitkin matkaa oli teiden varsilla kojuja, joissa paikalliset myi hedelmia ja vihanneksia. Ihmiset oikeasti asuu siella keskella ei mitaan.

Vihanneskoju

Normikyyti
Matkalla poikettiin myos Poring Hot Springseille kylpemaan. Se on keskelle viidakkoa rakennettu luonnonkylpyla, jossa voi pulikoida kuumassa vedessa, jota pulppuaa jostain vuoren uumenista. Paikka ei kuitenkaan ollut ihan niin romanttinen kuin olin kuvitellut. Kylpeminen tapahtui kaakeloiduissa altaissa eika luonnon lahteissa, kuten olin haaveillut. Vesi myos haisi rikille ja koska me oltiin ainoat vaaleaihoiset turistit bikineissa ja uimahousuissa kilometrien sateella, paikalliset tuli ottamaan meista kannykkakameralla kuvia kun rapikoitiin siella altaassa. Olo oli kuin apinalla Korkeasaaressa. Mut tilanne siita kuitenkin hetken kuluttua rauhoittui ja lopulta loikoiltiin altaassa ihan rauhassa iltahamarissa. Sen jalkeen fiilis oli sama kuin saunan jalkeen.

Poring Hotsprings
Korkeasaaren apina

Kielto
Tassa maassa on paljon kieltoja ja ohjeita. Bussiin ei esim. saa tuoda durian-hedelmia, koska ne haisee kuin kissan raato. Eraan nettikahvilan vessan seinalla myos oli ohjeet, kuinka vessanponttoa kaytetaan. Ohjeissa kiellettiin ulostamasta seisoen ponton reunoilla. Olin todella hammentynyt, koska just silla laillahan ma oon tottunu kakkimaan: seisaaltani, tasapainoillen vessanponton renkaan paalla.

Kota Kinabalu - malesialainen pikkukaupunki

Ruokatori

Ruokatori
 Ostin ruokatorilta pussillisen paikallista, omenan nakoista hedelmaa. Se oli lohkottu valmiiksi pussiin ja myyjatati laittoi siihen paalle viela jotain mausteseosta, joka naytti ihan sokerilta ja kanelilta. Ajattelin, etta taman taytyy olla hyvaa. Heitin lohkon suuhun, mut en ehtiny puraista kuin kerran kun sylkaisin sen jo kadulle.  En ole elaissani maistanut mitaan niin pahaa. Maistui ihan madantyneelle rotalle, joka on marinoitu suolassa ja chilissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti