maanantai 6. joulukuuta 2010

Paivamme perunakellarissa, osa 1.

En ole viela missaan ollut yhta eksyksissa kuin Kuala Lumpurissa. Kaupunki on taysin vailla asemakaavaa. Kaduilla on kylla nimet, mut kukaan ei niita muista eika kayta. Naytettiin paikalliselle jampalle kaupungin karttaa ja yritettiin selvittaa, missa on lahin bussipysakki, mutta tyyppi meni ihan lukkoon eika se osannut edes nayttaa, missa kohtaa karttaa silla hetkella oltiin. Me selitettiin sitten sille, etta "Me ollaan nyt tassa ja tuo katu on tama tassa, missa on bussipysakki?". Tyyppi alkaa solkottamaan, etta menetta tasta suoraan ja kaannytte oikealle siita kulmasta, missa on se nuudelinmyyntikoju ja jatkatte suoraan, kunnes tulee se riisinmyyntikoju ja kaannytte sitten vasemmalle ja...

KL on myos likainen, keskenerainen ja taynna vastakohtia. Tietyt alueet on kiillotettuja ja uusia. Ostoskeskukset ja McDonaldsit on vimpan paalle, mut viiden minuutin kavelyn jalkeen tulee vastaan ensimmainen kesken jatetty rakennusprojekti. KL ja koko Malesia on tulvillaan rakennuksien torsoja, joista puuttuu ikkunat, osa seinista ja portaiden kaiteet. Vaikuttaa silta, etta porukka on alkanut innoissaan rakentamaan ostoskomplekseja, parkkitaloja ja asuntoja, mut sitten on huomattu, etta eihan me tarvitakaan nain paljon tilaa. Joten jatetaan homma kesken.

Dirrrrty.


Fancy.
KL:ssa myos ajateltiin olla aitoja reppureissaajia ja varattiin huone halvasta hostellista. Bad idea. Hostelli sijaitsi alueella, joka muistutti kaatopaikkaa (toi ylempi kuva on sadan metrin paasta meidan majapaikasta). Meidan huone oli samankokoinen kuin mun vaatehuone opiskeluaikoina, siina ei ollut ikkunaa, seinat oli kosteat ja se haisi kauttaaltaan homeelle. Kun laittoi ilmastoinnin paalle (siella siis kuitenkin oli ilmastointi) ja huone viileni lahelle +15 astetta, fiilis oli kuin olisi nukkunut perunakellarissa.

Perunakellari.

Kuala Lumpur oli siis kaoottinen, sotkuinen, pahan hajuinen ja suoraan sanottuna ruma. Kaiken lisaksi keli oli viela melko sateinen eika pystytty juuri liikkumaan ulkona, joten meilta jai nakematta erimerkiksi iso puistoalue, joka olisi saattanut olla vallan kaunis. Lisaksi kaupunki on jalankulkijalle aivan mahdoton paikka ja suht pienetkin etaisyydet on paras taittaa bussilla tai monoraililla (metron ja ratikan sekoitus). Ja pelkka oikean bussipysakin loytaminenhan on mission impossible.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti